Korkki

Samppanjoihin käytetään aina vain parhaita luonnonkorkkeja.

Korkki on peräisin Espanjasta, Portugalista ja läntisen Välimeren alueelta. Kasvitieteilijöiden mukaan korkki on jopa 350 vuotta vanhan korkkitammen (Quercus suber) kuorta.

Tammet kuoritaan ensimmäisen kerran noin 25 vuoden kuluttua. Tämä korkki ei kuitenkaan sovellu pullonkorkkien valmistukseen. Tämä johtuu siitä, että sillä on epäpuhdas haju ja maku. Vasta 8-15 vuoden kuluttua korkkitammi tuottaa sopivaa korkkia, jota säilytetään vielä noin 9 kuukautta. Korkin laatu voidaan mitata silmämääräisesti huokosten määrän ja koon perusteella: Mitä suuremmat huokoset, sitä huonompi laatu.

Ein Champagnerkorken ist von der Form her im Ursprung zylindrisch wie ein normaler Weinkorken, jedoch ca. drei Zentimeter im Durchmesser. Das Korkgewebe ist dicht mit Zellen gepackt, welche Wasser abweisend, mit Luft gefüllt und und elastisch sind. Ein Vierbacken-Korkschloß quetscht den Korken auf etwa zwei Zentimeter zusammen. Daraufhin wird der Korken mechanisch ca. zwei Zentimeter tief in den Flaschenhals eingeführt. Die darauf folgende Ausdehnung sorgt für besonders Wasser abweisende Dichte im Flaschenhals. Diese einmaligen Qualitäten des Korken sind ideal für den Verschluss des Samppanja, da es nicht nur um die Feuchtigkeit geht, sondern auch um den Schutz gegen das Entweichen der kostbaren Kohlensäure. Ergänzend erhält der Champagnerkorken eine kleine ‚Metallkappe‘ (Plaque). Diese schützt den Korken vor einem Einschneiden durch den Draht. Daraufhin wird das zusätzlich sichernde, traditionelle Drahtkörbchen angebracht.

Korkista tehdään usein syntipukki viinin muiden vikojen syyksi, jotka johtuvat viinistä itsestään tai sen virheellisestä säilytyksestä. Tosiasiassa korkki voi kuitenkin joskus olla syyllinen, joka aiheuttaa corktonin. Yksi syy tähän on se, että sienet tunkeutuvat korkin kudokseen, vapauttavat aineenvaihduntatuotteita ja tuottavat viiniin korkonin kemiallista esiastetta (ks. myös "Korkin viholliset" jäljempänä).

Aidon samppanjan korkissa on oltava merkintä "Champagne". Vuosikertaviin samppanjoihin on myös merkittävä vuosiluku.

Avatun pullon korkin muoto paljastaa myös, kuinka kauan pullo on ollut pullossa:

Jos se on leveä tyvestä, se on ollut pullossa vain vähän aikaa (mahdollisesti alle vuoden). Tällaista korkkia kutsutaan juponneksi.
* Jos sen jalka pysyy kapeana, samppanja on vanhempaa ja korkattu kauan sitten. Tällaista korkkia kutsutaan Cheville-korkiksi.

Samppanjakorkit on yleensä varustettu kahdella ylimääräisellä luonnonkorkkikiekolla (tämä päätykappale tunnetaan nimellä "miroir"). Nämä levyt toimivat ylimääräisenä neste- ja hiilidioksidisulkuna.

Maailmanennätys samppanjakorkin vapaassa lennossa on 54,18 metriä (Woodbury Vineyards, New Yorkin osavaltio Yhdysvalloissa).

Korkin viholliset

ImageTuottajat käyttävät klooria ja SO²:tä korkkien sterilointiin. Valkaisuprosessin aikana voi tapahtua kemiallisia reaktioita mikro-organismien ja kloorin kanssa, mikä voi aiheuttaa (epämiellyttäviä) aromaattisia aineita. TCA-aineen (trikloorianisoli) katsotaan olevan pääsyy pahamaineiseen korkin makuun. Ajan mittaan viini imee itseensä näitä (ei-toivottuja) makuominaisuuksia (korkkihaittaa) joutuessaan kosketuksiin saastuneiden korkkien kanssa. Nykyaikaiset korkkikaupan yritykset käyttävät nykyään muun muassa GC/MS-testausjärjestelmiä (kaasukromatografi ja massaspektrometri), joilla voidaan havaita pienimmätkin määrät TCA-jäännöksiä korkissa. Suuret ja pienet samppanjatalot ovat erittäin huolellisia valitessaan uusia korkkeja. Esimerkiksi samppanjatalo Mumm tekee jokaiselle uudelle korkkitoimitukselle kalliin testin, jossa 200 pulloa suljetaan ensin uusilla korkkeilla ja varastoidaan sitten kuusi viikkoa. Tämän jälkeen samppanjat avataan ja viinitalon viinintutkijat testaavat ne perusteellisesti. Jos yli kolmessa pullossa 200 pullosta on edes epäilyä korkkihaitasta, koko korkkitoimitus hylätään.

Myös home on erittäin vaarallista korkkien kannalta, ja se voi tulla sinne puutteellisen steriloinnin, epäasianmukaisen kuljetuksen ja/tai korkkien epäsuotuisan varastoinnin seurauksena viininviljelijän tiloissa. Lisäksi home voi myöhemmin tarttua myös viininystävien yksityiseen varastoon, jos he eivät noudata tärkeitä varastointisääntöjä ("ei säilytetä hedelmien vieressä") tai joutuvat valitettavasti säilyttämään viinejään epäsuotuisalla tavalla muista syistä. Onneksi viinin kaukaista sukulaista, nöyrää etikkaa, pidetään puolestaan homeen vihollisena.

Toinen vaarallinen vihollinen on korkkikoi (Nemapogon cloacellus). Tämä pieni koi (pituus noin 7,5 mm) arvostaa korkkia ihanteellisena kasvualustana munilleen. Siitä syntyvät toukat (korkkimato) syövät korkkia, joka usein menettää sinettinsä (viini on valitettavasti yleensä pilaantunut). Pullon kaulan ympärillä tai pullon pohjalla olevat pienet korkkimurut ovat myös merkki siitä, että kyseessä voi olla ongelma. Onneksi samppanjat tarjoavat ainakin jonkinlaisen suojan näitä epämiellyttäviä asioita vastaan: tiivis lankakori, kapseli ja kaunis peltikorkki vaikeuttavat huomattavasti koin pääsyä. Kirjoittaja on myös sitä mieltä, että hämähäkkejä on tietyin edellytyksin suvaittava leirissä, sillä ne saattavat hyvinkin pitää tätä koiperhosta suosikkinaan.

Korkki onnenkantamuksena

Voit esitellä vieraillesi vanhan perinteen tarjoilun yhteydessä tekemällä korkin alapuolelle varovasti viillon, asettamalla siihen haluamasi kolikon ja esittämällä tämän yhdistelmän jollekin. Niin kauan kuin kolikko ja korkki pysyvät yhdessä, legendan mukaan vastaanottaja on onnekas.

Huhutaan, että kun samppanjapullon korkki esitellään naiselle, hänen on vietettävä vain kolme yötä korkki tyynynsä alla ennen kuin hän näkee unta miehestä, jonka kanssa hän lopulta menee naimisiin!

 

 

Takaisin sanastoon ja sanastoon | Olit täällä: Cork