Jäännössokeri

Jäännössokerilla, joka tunnetaan myös nimellä jäännössokeripitoisuus, on ratkaiseva merkitys seuraavien tuotteiden tuotannossa ja luokittelussa Samppanja. Sillä tarkoitetaan sokerin määrää, joka jää viiniin käymisprosessin jälkeen. Samppanjan osalta jäännössokerilla on merkittävä vaikutus lopputuotteen makuun, suutuntumaan ja mieltymykseen. Tässä artikkelissa tarkastellaan jäännössokerin merkitystä samppanjan tuotannossa, jäännössokeripitoisuuteen perustuvia eri luokituksia ja sitä, miten tämä parametri vaikuttaa lopputuotteeseen.

Jäännössokerin merkitys samppanjan tuotannossa

Samppanjan valmistukseen kuuluu useita vaiheita, kuten ensimmäinen käyminen, pullokäyminen ja annostelu. Ensimmäisen käymisen jälkeen tuotetaan perusviini, joka pullotetaan ja johon lisätään sokerin ja hiivan seos toisen käymisen käynnistämiseksi pullossa. Tämä toinen käyminen tuottaa hiilidioksidia, joka muodostaa samppanjalle ominaisen vaahdon. Tämän prosessin aikana hiivat muuttavat suurimman osan sokerista alkoholiksi ja hiilidioksidiksi. Tämän käymisen jälkeen jäljelle jäävää sokeria kutsutaan jäännössokeriksi.

Jäännössokeripitoisuuteen perustuvat luokitukset

Jäännössokeripitoisuus on keskeinen tekijä samppanjan luokittelussa. Jäännössokeripitoisuus otetaan huomioon useissa eri luokissa:

1. Brut Nature/Nolla-annosTässä luokassa on alle 3 grammaa jäännössokeria litrassa eikä lisättyä sokeria. Maku on hyvin kuiva, koska jäännössokeria ei juuri ole.
2. Extra BrutTämän luokan samppanjat sisältävät 0-6 grammaa jäännössokeria litrassa. Tässäkin luokassa maku on hyvin kuiva, mutta siinä on hieman enemmän sokeria kuin Brut Nature -viinissä.
3. BroodYleisin luokka. Tähän luokkaan kuuluva samppanja sisältää enintään 12 grammaa jäännössokeria litrassa. Maku on kuiva, mutta siinä on hieman makeutta, joka tasapainottaa viiniä.
4. Erittäin kuivaSisältää 12-17 grammaa jäännössokeria litrassa. Nimestään huolimatta Extra Dry on hieman makeampi kuin Brut.
5. SecTämän luokan samppanjan jäännössokeripitoisuus on 17-32 grammaa litrassa. Maku on selvästi makeampi, minkä vuoksi se on suosittu valinta jälkiruokiin.
6. Demi-SecSisältää 32-50 grammaa jäännössokeria litrassa. Tämä samppanja on melko makea, ja se tarjoillaan usein hyvin makeiden jälkiruokien kanssa.
7. DouxTässä luokassa on yli 50 grammaa jäännössokeria litrassa. Se on samppanjan makein muoto, ja sitä valmistetaan harvoin.

Jäännössokerin vaikutus makuun ja aistittavuuteen

Jäännössokeripitoisuudella on merkittävä vaikutus samppanjaan. Sokeri ei toimi ainoastaan makeutusaineena, vaan se vaikuttaa myös viinin suutuntumaan ja tasapainoon. Korkeampi jäännössokeripitoisuus voi tasapainottaa samppanjan happamuutta ja antaa sille täyteläisemmän ja pyöreämmän rakenteen. Erittäin kuivissa samppanjoissa, kuten Brut Nature -mallissa, korkea happopitoisuus voi usein olla hallitseva tekijä, jolloin makuprofiili on raikas ja virkistävä.

Aistittavien ominaisuuksien lisäksi myös jäännössokeripitoisuus voi vaikuttaa samppanjan alkoholipitoisuuden havaitsemiseen. Makeammat samppanjat kätkevät alkoholin paremmin, kun taas kuivissa samppanjoissa alkoholi voi korostua.

Annostus ja sen merkitys jäännössokerin kannalta

Annostelu on olennainen vaihe samppanjan valmistuksessa. Kun sakka on poistettu (ns. degorgointi), samppanjaan lisätään viinin ja sokerin seos, ns. annostelu. Tämän seoksen määrä määrittää samppanjan lopullisen jäännössokeripitoisuuden ja siten sen luokituksen. Viininviljelijät voivat annostelun avulla hienosäätää samppanjan makua ja saavuttaa halutun tyylin.

Markkinoiden suuntaukset ja mieltymykset

Kuluttajien mieltymykset ovat muuttuneet vuosien varrella. Aikaisemmin makeammat samppanjat, kuten Demi-Sec ja Doux, olivat yleisiä erityisesti 1800-luvulla. Nykyään monet kuluttajat suosivat kuivempia tyylejä, kuten Brut ja Extra Brut. Tämä muutos heijastaa maailmanlaajuista suuntausta kohti vähemmän makeita viinejä ja vaikuttaa myös samppanjan tuotantoon ja markkinointiin.

Yhteenveto

Jäännössokeri on avainasemassa samppanjan valmistuksessa, sillä se määrittää lopputuotteen maun, rakenteen ja luokituksen. Jäännössokeripitoisuuteen perustuvia makuprofiileja on monenlaisia aina hyvin kuivista tyyleistä, kuten Brut Nature, makeimpiin, kuten Doux, samppanjaan. Viininviljelijät käyttävät annostelua jäännössokeripitoisuuden ja siten samppanjan lopullisen tyylin säätämiseksi kuluttajien eri mieltymysten mukaan. Markkinasuuntausten muuttuessa jäännössokeripitoisuuden tarkka hallinta on edelleen tärkeä osa samppanjan tuotantoa.

 

Takaisin sanastoon ja sanastoon | Olit täällä: Jäännössokeri