Laivan ristiäiset

Valtavien, lähes käsittämättömien merien edessä jopa mahtavin taistelulaiva vaikuttaa pieneltä! Kirjailija Joseph Conrad ei ollut väärässä kuvaillessaan laivoja "eläviksi olennoiksi", sillä aavalla merellä kulkeva laiva "puhuu" merimiehille tietyllä tavalla, olipa kyseessä sitten runkojen narina, teräksen tai puun narina, purjeiden räpyttely ja monet muut tutut äänet.
Kiinassa ja Japanissa laivan ja maa-alueen yhdistävä köysi katkaistaan lähes eräänlaisena napanuorana, kun alus lasketaan vesille. Laivoja kastettiin Mesopotamiassa jo neljännellä vuosisadalla eaa. Kreikkalaiset ja roomalaiset tekivät samoin. Toisinaan julmilta tuntuvien antiikin rituaalien lisäksi niihin liittyi usein hyvää viiniä, jota kaadettiin laivan lankkujen päälle, jotta jumalat olisivat ystävällisiä.

Vielä nykyäänkin kyse on ensisijaisesti aluksen ja sen miehistön hyvästä tahdosta ja onnea tulevien arvaamattomien tekijöiden edessä. Jotkut pitävät sitä taikauskona ja jotkut kauniina perinteenä.
Toiset taas pitävät aluksen asianmukaista kastamista hyvin vakavana ja välttämättömänä asiana. Nämä ihmiset voivat esittää todisteita siitä, että laiva, jonka kastaminen on ongelmallista tai jota ei ole kastettu, voi olla huono enne. He voivat viitata esimerkiksi Titaniciin, jota ei koskaan kastettu, tai Venäjän laivaston ylpeydenaiheena olleen venäläisen ydinsukellusvene K-19:n traagiseen kohtaloon. Samppanja ei hajonnut, vaikka sitä yritettiin toistuvasti.

Merenkulkijoiden keskuudessa varovaisuutta pidetään toivottavana kumppanina taikauskon sijaan. Kunnollinen kaste on siis vain osa yleistä varovaisuutta.

Toisaalta Klabautermannia, ystävällistä pikku kummitusta, joka muuttaa jokaiseen uuteen alukseen leikkimään temppuja laiskalle miehistölle ja auttamaan hyvää miehistöä sekä alusta, ei yleensä oteta aivan yhtä vakavasti.

Keisarillisen yksityisjahti Meteorin ristiäiset New Yorkissa vuonna 1902 osoittivat, miten tärkeä laivan ristiäiset voivat olla onnistuneesti särkyneen pullon lisäksi. Keisari oli tarkoittanut, että samppanjan sijasta amerikkalaisen presidentin tyttären Alice Rooseveltin ristiäisissä käytettäisiin kuohuviinipulloa. Nokkela Moët & Chandon:n edustaja Yhdysvalloissa, George Kessler, onnistui kuitenkin suunnitelman vastaisesti korvaamaan kuohuviinin Moët-pullolla. Seuraavilla juhlapäivällisillä tarjoiltiin kuohuviinin sijasta samppanjaa. Tätä pidettiin ensiluokkaisena skandaalina keisarille, joka kutsui suurlähettiläänsä takaisin ja aiheutti valtavan poliittisen sapelinkalistelun Saksan ja Ranskan välillä.

Usein käy niin, että samppanjapullo ei yksinkertaisesti särje. Päällisin puolin se hylätään sitten iloisesti typeränä, merkityksettömänä taikauskona. Salaa monet ihmiset ovat kuitenkin huolissaan siitä. Ei siis ole sattumaa, että samppanjapullojen paksua lasia heikennetään joskus ammattimaisesti (ja salaa) raaputtamalla ennen ristiäisiä ja että sitä harjoitetaan ensin "epävirallisesti" ennen joitakin ristiäisiä, jotta mikään ei menisi pieleen "oikeissa" ristiäisissä.

Kun laiva nimetään uudelleen, on myös tärkeää, että vanha nimi hyvästellään ensin samppanjalla. Vanha nimi on poistettava huolellisesti kaikkialta ja poikkeuksetta (keula, perä, pelastusrenkaat, pelastusveneet jne.). Tämän jälkeen on vuorossa libaatio, jossa pullo parasta samppanjaa kaadetaan keulasta laivan lankkujen yli - viimeistä pisaraa myöten ja ilman, että miehistö saa edes kulaista! Sitä pidetään melankolisena jäähyväiseleenä, ja se tehdään arvokkaasti. Tarvitset siis vähintään kaksi pulloa samppanjaa tähän seremoniaan, sillä sen jälkeen on tietenkin perinne juhlia kunnolla.

Aluksen ristiäiset alkavat puheella, joka menee jotakuinkin näin: "Kastan teidät nimellä ........ Toivotan miehistölle turvallista matkaa kaikkina aikoina ja laivalle aina käden leveydeltä vettä kölinsä alla!".

Suurissa aluksissa nainen (miehiä ei perinteisesti haluttu kastetehtäviin ennen 1800-lukua - naisia suositaan vielä nykyäänkin) katkaisee kirveellä köyden, jolloin toisella köydellä oleva samppanjapullo pääsee lentämään keulaa kohti. Pienissä aluksissa/laivoissa samppanja heitetään myös suoraan keulaan siimalla. Jotkut jopa lyövät pullon käsin keulaa vasten.

Pienillä jahdilla ja muilla veneillä on täysin sallittua kaataa samppanjapullo kannen yli viimeiseen pisaraan asti, kun seisoo keulassa maljan jälkeen (jälleen kerran ilman, että rouva tai miehistö saa edes kulaista). Tämä on järkevä sääntö, varsinkin kun särkyvä samppanjapullo voi aiheuttaa tarpeettomia vahinkoja veneelle - magnumin, jeroboamin tai jopa rehoboamin kokoinen pullo voi mahdollisesti jopa upottaa sen.

Kastamisen jälkeen monet kapteenit jättävät pullon jäänteet alukselle, jossa niiden on pysyttävä niin kauan kuin alus kantaa nimeä.

On myös huomattava, että myös avaruusalukset kastetaan. Jopa kuuluisan Star Trekin USS Enterprise (NCC-1701B) kastettiin juhlallisesti futuristisella "Dom Perignonilla, vuosikerta 2265".

 

 

Takaisin sanastoon ja sanastoon | Olit täällä: Laivan ristiäiset